Tässä blogikirjoituksessa tutkimme ihmisen evoluutiota ja älykkään suunnittelun muokkaamaa tulevaisuutta. Kohtaammeko todella ihmiskunnan lopun?
Oletko koskaan ajatellut ihmiskunnan loppua? Jos tämä kysymys esitettäisiin, yhdeksän kymmenestä ihmisestä luultavasti sanoisi ei. Vielä oudommalta saattaa tuntua ajatus, että ihmiset – jotka tällä hetkellä elävät varsin mukavasti ja hallitsevat maapallon ekosysteemin huipulla – ovat sukupuuton partaalla. Asiat, joita pidämme itsestäänselvyyksinä, voivat kuitenkin joskus olla suurimpia uhkiamme. Ihmiskunnan historia on kehittynyt odottamattomiin suuntiin lukuisia kertoja, eikä ole takeita siitä, että nykyinen vaurautemme kestää ikuisesti. Itse asiassa tiedämme monia sivilisaatioita, jotka ovat tuhoutuneet luonnon tai ulkoisten tekijöiden vuoksi menneisyydessä. Näiden historiallisten esimerkkien kautta meidän on pohdittava vakavammin ihmiskunnan sukupuuton mahdollisuutta.
Ihmiset, jotka tunnetaan yleisesti nimellä Homo sapiens, aloittivat historiansa Afrikassa noin kaksi miljoonaa vuotta sitten ja ovat jatkaneet nykypäivään asti kolmen suuren mullistuksen läpi. Ensin, noin 70 000 vuotta sitten, Homo sapiens alkoi kehittää kykyä kuvitella abstrakteja kokonaisuuksia. Tämä tunnetaan kognitiivisena vallankumouksena, ja se merkitsi ensimmäistä merkittävää muutosta ihmiskunnan historiassa. Ensi silmäyksellä kyky kuvitella abstrakti maailma ei ehkä vaikuta erityisen merkittävältä. Juuri tämän kognitiivisen vallankumouksen kautta Homo sapiens kykeni kuitenkin päihittämään muut ihmislajit ja selviytymään. Tämä kyky ylitti paljon pelkän mielikuvituksen rajat. Se loi uusia sosiaalisia normeja ja sääntöjä, jotka puolestaan mahdollistivat erilaisten kulttuurien ja instituutioiden syntymisen. Myytit, legendat ja uskonnot olivat tämän abstraktin ajattelun tuotteita; ne eivät olleet pelkästään tarinoita, vaan voimakkaita työkaluja ryhmien yhdistämiseen. Kognitiivinen vallankumous oli siis ratkaiseva käännekohta, joka muutti Homo sapiensin yksinkertaisista eläimistä monimutkaisiksi sosiaalisiksi olennoiksi.
Seuraavaksi kognitiivinen vallankumous käynnisti dramaattisen edistyksen kielitaidossa. Kieli ei ollut enää pelkkä kommunikaatioväline, vaan sillä oli ratkaiseva rooli kollektiivisen tiedon keräämisessä ja välittämisessä. Kyky selittää monimutkaisia käsitteitä ja jakaa abstrakteja ideoita mahdollisti Homo sapiens -ihmisen (ihminen) organisoimaan yhteiskuntia laajemmassa mittakaavassa. Nämä kyvyt auttoivat suuresti ihmiskuntaa sopeutumaan ympäristöön ja voittamaan uusia haasteita, mikä johti erilaisten työkalujen ja teknologioiden keksimiseen. Tänä aikana Homo sapiens vakiinnutti asemansa maapallon ekosysteemin hallitsevana voimana.
Seuraava mullistusten kausi oli maatalouden vallankumous, sellaisena kuin me sen yleisesti tunnemme. Merkittävin muutos, jonka maatalouden vallankumous, joka alkoi noin 10 000 vuotta sitten, toi mukanaan, oli ihmisväestön eksponentiaalinen kasvu. Ruoan massatuotanto tuli mahdolliseksi, mikä johti kylien ja myöhemmin kansakuntien muodostumiseen. Lisäksi, toisin kuin metsästäjä-keräilijöiden aikakaudella, jolloin ihmiset mukautuivat luontoon, maatalouden vallankumous merkitsi käännekohtaa, jossa Homo sapiens alkoi manipuloida luontoa – päättää, mitä viljellä ja kuinka paljon. Tämä ero erotti Homo sapiensin muista lajeista. Maatalouden vallankumous vahvisti myös sosiaalisia hierarkioita ja loi pohjan taloudelliselle eriarvoisuudelle. Ylijäämätuotannon kertyminen levensi kuilua varakkaiden ja vähemmän onnekkaiden välillä, mikä johti valtarakenteiden muodostumiseen. Tämä johti kaupunkivaltioiden syntymiseen ja sivilisaation kehitykseen, luoden pohjan monimutkaisille yhteiskunnallisille rakenteille, jotka tunnemme tänään.
Viimeinen muutos oli tieteellinen vallankumous. Menneisyydessä ihmiset luottivat ensisijaisesti Jumalaan ja uskoivat, että kaikki tapahtui Hänen tahtonsa mukaan. Kuitenkin, kun ihmiset alkoivat kyseenalaistaa jumalallisen kaikkivaltiuden käsitettä ja tunnustivat oman tietämättömyytensä, tiede kehittyi nopeasti ja tasoitti tietä modernille yhteiskunnalle. Tieteellinen vallankumous antoi ihmiskunnalle kyvyn ymmärtää ja manipuloida luontoa. Tämän ansiosta ihmiset saavuttivat merkittäviä teknologisia edistysaskeleita ja teollisen vallankumouksen kautta pääsivät osaksi aineellista vaurautta. Tieteen edistyminen ei kuitenkaan tuonut mukanaan pelkästään aineellista vaurautta.
Se muutti perusteellisesti ihmisten elämäntapaa ja pakotti meidät arvioimaan uudelleen perinteisiä arvoja ja uskomuksia. Tieteellisen vallankumouksen aiheuttamat muutokset jatkuvat edelleen, ja me jatkamme matkaa, jonka loppua emme voi ennustaa.
Nyt ihmiskunta on jälleen yhden suuren mullistuksen partaalla. Vaikka ihmiset ovat tähän asti muokanneet ja hallinneet luontoa, Homo sapiens ei ole kyennyt ylittämään omia biologisesti määräytyneitä rajoituksiaan. Aiemmin ajateltiin, että edes Homo sapiens, valtavista kyvyistään huolimatta, ei voinut – eikä koskaan pystyisi – vapaasti muuttamaan fyysistä ulkonäköään tai persoonallisuuttaan. Tällaiset asiat eivät kuitenkaan ole enää mahdottomia Homo sapiensille. He ovat alkaneet rikkoa satoja miljoonia vuosia voimassa olleita elämän lakeja. Alkuräjähdyksestä lähtien kaikki luonnossa on kehittynyt ja muuttunut luonnonvalinnan lain mukaisesti: "sopivimman selviytyminen". Esimerkiksi lyhytkaulaisten ja pitkäkaulaisten kirahvien joukossa pitkäkaulaiset sopivat paremmin korkeiden paikkojen ruoan hankkimiseen, mikä helpotti selviytymistä ja lisääntymistä. Tämän seurauksena pitkäkaulainen ominaisuus levisi laajemmin tulevien sukupolvien keskuudessa kuin lyhytkaulainen ominaisuus, mikä johti kirahvin pitkään kaulaan. Samoin Homo sapiens pystyi siirtämään geeninsä tuleville sukupolville, koska Homo sapiens -lajin ominaisuudet olivat vahvempia kuin muiden lajien, mikä mahdollisti nykyihmisen kehittymisen Homo sapiens -linjasta. Homo sapiens on kuitenkin nyt oppinut valitsemaan omat ominaisuutensa sen sijaan, että jättäisi ne luonnon varaan, ja on jopa saavuttanut vaiheen, jossa se suunnittelee aktiivisesti haluamiaan ominaisuuksia. Tämä muutos edustaa perustavanlaatuisesti erilaista lähestymistapaa kuin aikoinaan luonnonvalinnan ohjaama evoluutio. Ihmiset eivät enää kehity luonnonlakien mukaan. On saapunut aikakausi, jossa ihmiset voivat suoraan suunnitella omaa evoluutiotaan ja hallita sen tuloksia.
Kun ominaisuudet ovat ihmisen suunnittelemia luonnonvalinnan valitsemien sijaan, tätä kutsutaan älykkään suunnittelun periaatteeksi. Homo sapiens korvaa vähitellen luonnonvalinnan lait älykkään suunnittelun periaatteilla kolmella menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä sisältää bioteknologian käytön. Tämä lähestymistapa on linjassa aiemmin käsiteltyjen käsitteiden kanssa ja siihen kuuluu pääasiassa haluttujen ominaisuuksien ilmentymisen indusointi organismeissa DNA:n tai geenimanipulaation avulla. Tarkkaan ottaen bioteknologiaan perustuvaa älykästä suunnittelua on ollut olemassa aiemminkin. Yksinkertainen esimerkki on kastraatio. Lehmät kastroitiin, jotta niistä tulisi säyseitä, ja miehet kastroitiin, jotta niiden ääni pysyisi korkeana. Vaikka älykäs suunnittelu toteutettiin aiemmin tällaisilla fyysisillä menetelmillä, nykyaikaiset lähestymistavat sisältävät DNA:n suoran muuttamisen. Nykyään, kun genomikartat ovat valmistuneet, jotka paljastavat kunkin geenin erityiset roolit organismissa, geenitekniikkaa käytetään haluttujen ominaisuuksien lisäämiseen tai ei-toivottujen ominaisuuksien poistamiseen, mikä edistää älykästä suunnittelua. Esimerkkejä ovat vihreää fluoresenssia tuottavan meduusageenin lisääminen valkoisen kanin alkioon vihreän fluoresoivan kaniksen luomiseksi. Tuottavampi esimerkki on lypsylehmän geenimuuntelu siten, että se tuottaa maitoa, joka sisältää lysotsyymiä – entsyymiä, joka hyökkää utaretulehdusta aiheuttavaa bakteeria vastaan – utareiden utaretulehduksen maitoteollisuudelle aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi. Tällaisilla bioteknologisilla lähestymistavoilla on nyt potentiaalia soveltaa myös ihmisiin. Esimerkiksi geenimuokkaustekniikoita tutkitaan parhaillaan geneettisten sairauksien poistamiseksi etukäteen tai tiettyjen fyysisten kykyjen parantamiseksi. Jos näistä teknologioista tulee todellisuutta, ihmiset eivät enää ole sidottuja luonnon määräämään kohtaloon, vaan voivat valita oman tulevaisuutensa.
Toinen menetelmä liittyy kyborgien suunnitteluun. Kyborgi on elävän ja elottoman aineen osittainen hybridi; proteesiraajaa käyttävä henkilö on tästä erinomainen esimerkki. Kyborgien tutkimus kattaa laajan kirjon yksinkertaisista ääntä vahvistavista kuulolaitteista aivosignaalien ohjaamiin proteeseihin. Vaikka ydinolemus pysyy tietyssä mielessä ihmisenä – Homo sapiensina – ne ovat käytännössä erottamattomia uudesta elämänmuodosta.
Kyborgiteknologia kehittyy yksinkertaisten apuvälineiden tuolle puolen ja parantaa merkittävästi ihmisen kykyjä. Sotilasalalla tutkimusta tehdään jo kyborgisotilaiden fyysisistä kyvyistä, kun taas lääketieteen alalla kehitetään teknologioita, joiden avulla halvaantuneet potilaat voivat liikkua uudelleen hermorajapintojen kautta. Nämä teknologiat avaavat uusia mahdollisuuksia, jotka ylittävät ihmisen fyysiset rajoitukset, ja ihmisten ja koneiden välinen raja hämärtyy yhä enemmän.
Viimeinen menetelmä sisältää täysin uusien, elottomien olentojen luomisen. Humanoidirobotit voidaan nähdä esimerkkinä tästä lähestymistavasta. Japanin 1990-luvulla luodusta Asamosta alkaen humanoidirobotit – jotka muistuttavat ihmisiä ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään – ovat kehittyneet pisteeseen, jossa nykymallit voivat ilmaista kymmeniä tunteita ja kommunikoida vapaasti. Hanson Roboticsin kehittämä robotti "Sophia" pystyy ilmaisemaan 62 erilaista tunnetta ja kommunikoimaan useilla eri kielillä; hän on jopa robotti, jolle on myönnetty kansalaisuus Saudi-Arabiassa. Siksi väite, että päivä, jolloin ihmisten luomat robotit korvaavat ihmiset, ei ole kaukana, ei ole väärä. Humanoidit ovat ylittäneet yksinkertaisten koneiden luokan. Tekoälyn avulla ne voivat oppia itsenäisesti, matkia tunteita ja osoittaa ajatusprosesseja, jotka ovat samanlaisia kuin ihmisten. Jos nämä robotit saavuttavat tason, jossa ne ovat käytännössä erottamattomia ihmisistä, miten meidän pitäisi hyväksyä ne? Ovatko he todella ystäviämme vai potentiaalisia kilpailijoita? Tästä kysymyksestä tulee kriittinen kysymys, kun valmistaudumme tulevaisuuteen.
Yllä lueteltujen kolmen menetelmän avulla ihmiset harjoittavat älykästä suunnittelua. Mutta voimmeko todella kutsua tällaisen älykkään suunnittelun ja uusien elämänlakien luomia elämänmuotoja "Homo sapiensiksi"? Jos suunnittelemme ja luomme halutun muotoisia ihmisiä manipuloimalla geenejä tai jos luomme humanoideja, jotka ovat niin samanlaisia kuin ihmiset, että heitä on vaikea erottaa, heitä olisi vaikea kutsua Homo sapiensiksi. Tästä syystä Homo sapiens on kohtaamassa loppunsa nykyaikana. Kuten useissa tieteiselokuvissa – ja erityisesti elokuvassa *Saari* – nähdään, "suunniteltujen" ihmisten asuttama maailma saattaa pian tulla todellisuudeksemme. Ja tuo maailma ei enää ole Homo sapiensin maailma. Ehkä todistamme Homo sapiensin historian viimeistä lukua, historiaa, joka on kestänyt miljoonia vuosia. Homo sapiensin loppu ei ole enää kaukainen fantasia. Se saattaa hyvinkin olla osa luomaamme todellisuutta.
